PERHETERAPIA
Perheterapia on ammatillinen ja tietoinen pyrkimys ja keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisen vuorovaikutuksen kokonaisuudessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapian teoreettiset lähtökohdat ovat mm. psykodynaamisesta teoriasta, kognitiivisesta teoriasta, lasten psykoterapiasta, ryhmäterapiasta, psykoosien psykoterapiasta ja erityisesti systeemikeskeisestä perhetutkimuksesta muodostuneessa kokonaisuudessa.
Perheterapia on käytännössä hoitomuoto, jossa terapeutti (tai useampi terapeutti tai hoitotiimi) hoitaa yhtä aikaa yhtä tai useampaa perheenjäsentä, toisinaan myös laajempaa vuorovaikutusverkostoa.
Hoidon vaikuttavana tekijänä on perheen sisäisen vuorovaikutusjärjestelmän muuttuminen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäväksi. Tämä tapahtuu erityisesti pyrkimällä löytämään perheen vuorovaikutuksessa olemassa olevat myönteiset voimavarat.
Perheterapia soveltuu erityisesti vaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoitoon, mutta myös monin lievempiin psyykkisiin ja psykosomaattisiin häiriöihin. Perheen elämänkaaren kriisitilanteessa (esim. lasten itsenäistymiseen liittyvät normaalikriisit tai perheen hajoamiseen liittyvät kriisit) perheterapialla autetaan selvittämään lukkiutunutta vuorovaikutustilannetta. Perheterapiaa käytetään sekä itsenäisenä psykoterapiana että muiden psykoterapioiden tukihoitona.
Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä edellytetään ainakin orastavaa valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina. Tämä valmius syntyy joko perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa jo ennen hoitoon hakeutumista tai vuorovaikutusprosessissa perheen ja terapeutin välillä ns. terapeuttisessa systeemissä.
Hoidon toteutuminen vaihtelee huomattavasti kestoltaan ja tiheydeltään. Hoito voi tapahtua kerran viikossa, kerran kuukaudessa ja jopa harvemminkin. Kriisitilanteessa perhettä voidaan tavata myös päivittäin. Perheterapian kesto vaihtelee muutamasta käynnistä n. 20. käyntiin, jolloin sen kokonaiskesto voi olla puolesta puoleentoista vuotta, toisinaan myös pitempään. Perheterapia voi olla integroitu osa potilaan muuta hoitoprosessia, jolloin sitä voidaan käyttää useissa vaiheissa eri pituisina jaksoina.